Me ollaan nyt yli seittemän tuntia lennetty ja pian ollaan perillä New Yorkissa! Äääää nyt alkaa olla jo aika innoissaan, mä oikeesti pääsen Amerikkaan. Tietty on kuitenki myös ihan haikee olo, en tiiä, mutta jotenki kunnolla tiedosti vasta tänään aamulla, että sitä nyt ollaan sitten vuosi pois kotoa. Mä en nää ketää tuttuja ihmisiä vuoteen. Eilen viimesen kerran näki kaikki kaverit, oltiin vaan kylällä ja se oli niin normaalia hillua Sällillä ja jonottaa tunti, että saa grilliltä ruokaa, kattoa, kuinka poijjat juoksee pellolla kirveen ja kettingin kans tai keulii Matkahuoltoa päästä päähän. Sitte yhtäkkiä tajus, että mä en voi tehdä tätä huomenna. Enkä ylihuomenna. Enkä yhteentoista seuraavaankaa kuukauteen. Sillon tuli kyllä pieni itku, ja seuraavan kerran illalla kotona ku Nanne lähetti ihanan viestin.
Mutta nyt siis oon lentokonees, kirjottelen Wordin tekstipohjalle, ku ei täälä pahemmin nettiä oo. Tuntuu, että oltais lennetty vähintään kymmenen tuntia! Vaikka täs ny on saanu näitten muitten vaihtareitten kans viettää aikaa, on silti ollu vähä tylsää. Yritin nukkuakki tos, koska viime yönä unet tais jäädä alle kahden tunnin, mutta mua ei oo luotu nukkumaan istuma-asennos, joten ei siitä oikein mitää tullu. Tää on kuitenki aika siisti systeemi nää mini-tv:t kaikis selkänojis, saa pelata ja kattoa leffoja ja muuta, mutta ei sie mitää kivoja ollu…
Nyt oon taas koneessa, tällä kertaa matkalla kohti Seattlea. NYC oli aika cool. Meidän hotelli oli siinä ihan keskellä kaikkea Times Squaren lähellä. Tuli sitte muutaman päivän aikana shoppailtua, käytyä Broadwaylla kattomas Spider-Man, nähtyä öinen New York Empire State Buildingin katolta, illastettua 42. kerroksessa sijaitsevassa pyörivässä ravintolassa, käytyä limusiiniajelulla ympäri Manhattanin, tutustuttua NBC-studioihin, nähtyä Vapaudenpatsas ja vaikka mitä muuta! Vaikka mulla on varmaan maailman huonoin suuntavaisto, osasin hyvin sielä suunnistaa, koska Manhattan oli sillee tosi looginen. Toisin päin tiet on numerojärjestyksessä esim. 5th Avenue, 6th Avenue ja toisin päin esim. 41st Street, 42nd Street. Se oli kyllä vähä rasittavaa, että oli hieman ruuhkaista ja piti koko ajan seistä liikennevalois.
Suurin osa ruoista on meinannu aiheuttaa oksennusrefleksin. Ehkä siihen tän vuoden aikana tottuu… Amerikkalaista karkkia en oo btw maistanu vielä kertaakaa, mutta ei se voi yhtä hyvää olla ku Fazerin Sininen. Pian kuitenki pääsen varmaan ekaa kertaa syömään jotain muutaki ku ravintolaruokaa, ku lähestytään kohdetta. Mutta nyt ollaan semmosella turbulenssi-alueella, että taidan jättää kirjottamisen tällä kertaa tähän.
Ja nyt oon vihdoin Port Orchardissa, vietän ensi vajaa viikon mun klubin YEO:n luona, sitten muutaman päivän purjehdin jonku perheen kans, sit kaheksi viikoksi klubin counselorin luo ja sit muutan ekaan host-perheeseen. Näitten talot on tosi amerikkalaisia! Ja ainaki tää ja sen counselorin talo on järven rannalla. Mä kirjotan joskus pian tarkemmin miljoonan kuvan kanssa New Yorkista, mutta tää oli vaan tällänen pieni sekava teksti ku on vähä aikaa, noi aattelee, että täälä juttelen kotiväelle, mutta kello taitaa siellä olla kolme yöllä... Mutta siis palaillaan pian, moikkaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti