Lentopallo, Rotarit ja kirkko

  Jos on fiksu, niin voi jo otsikosta päätellä, mistä kolmesta aiheesta mä aion nyt kirjottaa. Jos ei, niin harmi. Mulla on tosiaan lentopallosta try outit meneillään ja kaks kahden tunnin sessiota (onko se ees suomenkielinen sana?) meillä on jo ollu. Huuuuh, vähä erilaista ku meidän harkat sillä puolella maapalloa. Jos pääsen johonki joukkueeseen, ei kyllä tartte enää murehtia tästä lihottavasta ruuasta (oon varmaan unohtanu kertoa, mutta sitä se oikeesti on), koska jos tätä tahtia reenaa niin saavutan ylikunnon ennen joulua. Kummallaki kerralla ollaan alotettu kauheella juoksemisella ja pomppimisella, parillasadalla vatsalihaksella, lankutuksella ja vaikka millä. Aina välillä harjotusten seassa ruvetaan taas tekemään jotain lihaskuntoa tai muuta, niin että ei se hiki kerkee välis edes kuivua. (Tosi kiva juttu hei!) Mutta joka tapaukses mun mielestä on kiva pelata, saa hyvällä omallatunnolla taas mässätä.
  Rotary-kokouksetki on erilaisia ku Suomessa. Tai no en ny tietty kaikista klubeista tiedä, koska Suomessa oon ollu vaan omalla klubilla käymäs, ja täälä kahden eri klubin kokouksessa. Toinen näistä oli lounaalla ja toinen aamupalalla. Kummaski kunnon ruokatarjoilut aina, seisovasta pöydästä saa vähä vaikka mitä. Kokouksen alkuun lauletaan, rukoillaan ja vannotaan valaa. Ihmiset kertoo mitä niille on viikon aikana tapahtunu ja usein on joku vieraileva puhuja. Mun klubilla on ainaki lisäksi tämmönen Happy Bucks, eli jos on ollu jotain ilonaiheita, lahjottaa dollarin arvontakassaan. Arvonta suoritetaan joka kokoukses (=kerran viikos) ja siihen ostetaan lippuja. Arvonnan voittaja saa vetää korttipakasta kortin ja yrittää saada pataässän, mutta vielä ei oo ketää onnistanu. Enää kolmetoista korttia jäljellä ja yli tuhat dollaria arvontakassassa. Jostain tulee pian rikas...

  Sunnuntaina mä kävin kirkossa. Ei mulla Suomessa oo tapana, mutta tällä mun host-perheellä on, ja meitä neuvottiin testaamaan edes kerran sitä kirkossakäyntiä, jos se host-perhekki käy. Ja jos mä en olis aina välillä erottanu sanan God, en olis tajunnu olevani kristittyjen tilaisuudes. Ensinnäki se pidettiin ala-asteen liikuntasalissa. Seinät oli verhoiltu mustilla kankailla ja ainoana valonlähteenä oli tämmöset värilliset valot. Alkuun laulettiin seisaaltaan kaikki jotain gospelia vähä joka genrestä (välillä jotku sai kai jonku uskonnollisen kohtauksen ja nosti kädet ilmaan ja heilu silmät kiinni oikein sillee antaumuksella, you know) ja sen jälkeen puhuja puhu jonku puoli tuntia ja that's it. Kyllä kai se välillä kristinuskoaki sivus se sen puhe, mutta pääpaino oli jalkapallolla, vanhempana olemisella ja telttailulla. Ja se oli hauska se puhuja! Että mun mielestä oli kivempi kokemus ku suomalainen kirkko, anteeksi.

  Okeii, oliskohan siinä taas tarpeeksi tekstiä yhdelle kerralle. Katotaan pian varmaan viimenen Harry Potter (lol, kirjat on parempia) ja syödään päivällinen. Huomenna vielä yhdet try outit, ja sit saa tietää, pääseekö joukkueeseen. Koulun pitäis alkaa ens viikolla, mutta tän alueen opettajat meinaa ehkä mennä kaikki lakkoon, niin ei sit tiiä alkaako se vai ei. Joka tapauksessa, liittykää lukijaksi, laittakaa kommenttia ja klikatkaa "read", see ya!

weekendi

  Niinku perjantaina mainitsinki, niin mun klubin YEO perheineen vei mut Kitsap County Fairiin ja tän postauksen kuvat on sieltä. Kyseessä oli vähä isommat markkinat, ku sillon Friday Harborissa. Meillä oli VIP-liput rodeoon, joten alotettiin ilta menemällä seisovan pöydän kautta meidän paikoille ja katottiin kuinka ihmiset kilpaili hevosten ja lehmien kans. Lähettiin kuitenki siinä vaihees, ku ne rupes oleen ilkeitä eläimille.  

  Loppuilta kulutettiin sit näitten "markkinoiden" huvipuistolaitteis, mutta ne oli kyllä ihan erilaisia ku Suomessa. Ykski oli sellanen, että mentiin sisälle pyöreeseen huoneeseen, jossa mentiin seisomaan seinää vasten ja se huone rupes pikkuhiljaa pyörimään, jollon pysty liikkumaan sitä seinää pitki ylöspäin, mutta pian se huone pyöri jo niin lujaa, ettei pystyny kättäkää liikuttaan, joten oli vaan tavallaan liimattu paikalleen siihen seinälle. Okei kukaa ei tajunnu mitää anteeksi. 

  Huvipuistolaitteiden lisäksi sain kasvomaalauksen (yleensä oon ite tehny kasvomaalauksia pikkulapsille, mutta kävihän se näinki päin...), testasin tollasta "mekaanista härkää" (?:DD mikä se on), mutta se ei ollu niin kivaa, koska mua pelotti et kynnet katkee, ja sitte mentiin kävelemään vetten päälle sellasen pallon sisällä. Se oli vähä siistiä! Mutta oli se kyllä vaikeetaki, paljo hankalampaa ku miltä näyttää.

  Lauantaina muutin tähän mun ekaan varsinaiseen host-perheeseen ja nää on tosi mukavia ihmisiä! Lauantai-illaksi mut kuitenki kutsuttiin Erinin bileisiin, joten menin sit sinne ja tutustuin taas uusiin ihmisiin. Suomessa yleensä kaikki jättää järkkärinsä johonki pöydälle ja illan lopuksi jokasesta löytyy paljo kuvia, mutta täällä kukaa ei ikinä kuvaa mitää, niin en mäkää viittiny. Eikä nää käytä enää Facebookiakaa, se on jo ihan vanha juttu. 

  Eilen Erin ja muutama muu vei mut mukanaan shoppailemaa ja mua rupee vähä epäilyttään, että niille maksetaan siitä, että ne viettää aikaa mun kanssa, koska en oo antanu erityisen persoonallista kuvaa itestäni. Suurimman osan ajasta oon vaan hiljaa, koska en tunne ikinä ketää, kestä puhutaan, joten siihen on vähä hankala yrittää heittää jotain kommenttia..

  Tänään illemmalla mulla olis ekat lentopallon try outit. Mua vähä pelottaa, koska en tunne ketää sieltä ja oon niin huono. Enkä kuitenkaa ikinä tiedä, mitä tehdä, koska en pahemmin noita lentopallotermejä englanniksi tiedä, mutta eiköhän se ny jotenki toivottavasti onnistu. Nyt meen, moiii!

Tällä viikolla mä oon mm...

...vieraillut pohjoismaalaisessa kaupungissa

...paddleboardannu (enkä kaatunu kertaakaa!)

...käyny viereisen kaupungin Rotary-tapaamisessa kuuntelemassa viime vuoden Suomessa viettänyttä tyttöä

...ilmottautunu lentopalloon (älkää huoliko; siihen on vielä kolmepäiväiset try outit, en mä joukkueeseen tuu pääsemään)

...käyny ekaa kertaa omassa Rotary-tapaamisessa

...menny veneellä Seattleen lounaalle

...lukenu Infernoa englanniksi

...valinnu mun lukujärjestykseen aineet

...shoppaillu

...ollu ratsastamas (sitäki ekaa kertaa elämässäni)

...lakannu kynsiä

...ollu toisillaki "markkinoilla", mutta koin siellä niin paljo, että teen siitä oman postauksen

...tavannu vihdoin vähä oman ikästä porukkaa

...käyny näitten oman ikästen kans tutustumas kouluun, koska yks ovi oli unohdettu lukita

...tehny taas niin paljo kaikkea muutaki mahtavaa, etten voi oikeesti käsittää, miten paljo kaikki täällä tekee mun ja mun viihtyvyyden eteen! Ihania ihmisiä nää amerikkalaiset:)

Suomi amerikkalaisille

  Täällä ihmiset ei tiedä niin kauheesti Suomesta. Vaikka sukujuuria onki joka puolelta maailmaa ja väki vertailee: "mussa on hollantilaista ja italialaista ja japanilaista ja norjalaista" "oo, mun isoisoisoäiti oli Saksasta", en oo vielä tavannu ihmistä, jonka suku olis Suomesta. Suurin osa kuitenki tietää, että se on Pohjois-Euroopassa, ja aika moni niputtaa sen jotenki samaan Ruottin kans. Oon toki parin ihmisen käsityksiä joutunu korjaamaan: "ei, Suomi ei oo saari Kanadan yläpuolella" tai "Suomi on ihan oma maa, ei osa Puolaa."

  Moni on yllättyny siitä, että kuuntelen samaa musiikkia tai käytän samanlaisia vaatteita ku paikalliset nuoret. Kaikki jotenki olettaa Suomen kauheen erilaiseksi paikaksi. Useimmiten multa on kysytty jotain urheiluun tai ruokaan liittyvää, esim. onko Suomessa golfia, popcorneja, pingistä, mustikoita, keilausta tai pihvejä, mutta semmoseenki oon vastannu, että onko Suomessa tekstiviestejä. Ööö tekstiviestin keksijä oli suomalainen. 

  Osa ihmisistä kuvittelee, että Suomessa on koko ajan kylmä ja lunta ("asutteko te jääluolissa?") ja on yllättyneitä siitä, että kesällä on lämmin. Osa taas ei voi uskoa, että on olemassa paikka, jossa on lumista monta kuukautta, ja vielä sitä samaa lunta, että se ei sula heti pois. Suomalaisten ulkonäkö on kuitenki kaikille melko tuttu, mä oon selvästi suomalainen, koska blondit hiukset ja siniset silmät.
  Kaikista hankalinta näille ymmärtää on kuitenki mun nimi. Okei, "Jonna" ei oo enää "Zona" vaan "Jounaa", mutta sukunimi... Ihmiset ei edes suostu sanomaan sitä. "Latva" menee hyvin "Läetvä":nä, mutta "Kyyny" on vaan ihan mahdoton. Ei nää osaa lausua y:tä.

  Ja että ollaan vähä tasapainossa, mainitten muutaman jutun, joista oon yllättyny USA:ssa.
  Ekaksi: luulin, että täällä päin sataa koko ajan, mutta kertaakaa ei oo satanu päiväsaikaan ja on ollu itse asiassa ihan aurinkoista. Jee!
  Toisena: okei, tiesin kyllä, että ruoka täällä ei oo kauheen terveellistä, mutta se, että pystyn vieläki laskemaan yhden käden sormilla kerrat, ku oon syöny kotona tehtyä ruokaa, menee vähä yli. Onko pakko koko ajan syödä vaan ravintolaruokaa? Eikö se oo jo kallista?
  Kolmas: en tajua, miten ihmiset halailee koko ajan ja jaksaa olla niin kauheen positiivisia ja innostuneita kaikesta, ja pyytää anteeksi tai kiittää ihan joka asiasta.
  Ja viimesenä: luulin, että Amerikassa käytetään normaaleja postilaatikkoja ja ne semmoset pitkulaiset mail boxit punasen "viirin" kans on olemassa vain elokuvissa. Mutta ihmiset ihan oikeesti käyttää niitä! Hihiii söpöä.     

  Semmonen teksti tällä kertaa. Palaan varmaan täs parin päivän sisällä viime aikojen kuulumisten kanssa, mutta siihen asti moi. Klikatkaa "read" ja laittakaa kommenttia, liittykää lukijaksi ja mä meen nyt nukkumaan. 

boat trip

  Viime tiistaista sunnuntaihin olin veneilemässä mun tulevan host-perheen tytön Mackenzien sekä paikallisen pariskunnan Peten ja Kathyn, sekä niitten koiran Vinnyn kans. Oli oikeesti tosi mukava reissu ja kiva nähä taas uusia paikkoja ja tutustua uusiin ihmisiin. Se niitten vene oli noin 15 metriä ja siellä oli kaks makuuhuonetta (neljä sänkyä), pari vessaa, keittiö ym., eli ihan hyvin pysty viettään aikaa. 

  Tiistaiaamuna siis lähettiin matkaan ja oltiin liikkeellä seittemän tuntia, kunnes päästiin La Conneriin. Matkan aikana oikeestaan lähinnä otettiin aurinkoa, luettiin kirjoja ja pelattiin. Pelattiin koko reissun ajan paljo kortti- ja noppapelejä. La Conner on pieni kaupunki täältä pohjoseen päin ja siinä vastapäätä on joku intiaanien asumisalue ja siellä siis vietettiin eka yö.   

  Keskiviikkona ajettiin (veneellä ajetaan, right?) pari tuntia ja ankkuroitiin vaan jonku rannan lähistölle. Minä ja Mackenzie kokeiltiin meloa kajakeilla,  oli aika siistiä. Siinä meitä vastaan tuli hyljekki, mutta hylkeet (niinku esim. valaat ja meduusatki) on täällä ihan normaaleja, tänäänki näin kymmenen ihan parin metrin päästä. Mutta siis vietettiin sit seuraava yö siinä keskellä merta. 

  Torstaina tultiin Friday Harboriin, jossa asu Peten ja Kathyn poika perheineen. Kierreltiin kaupunkia, syötiin ihan siinä sataman yläpuolella olevassa ravintolassa, jossa sen pojan vaimo työskenteli, pyydystettiin katkarapuja ja vietettiin mun 17-v-synttäreitä!

  Perjantaina mentiin paikallisille markkinoille. Oli vähä eri ku Jurvan markkinat, vaikka noiki oli kuulemma ihan pienet. Mutta siellä oli huvipuistolaitteita ja eläimiä ja kaikkea muutaki, mitä ei perus suomalaisilla markkinoilla oo. Sen lisäksi varmaan tehtiin jotain, mutta en nyt kyllä enää muista. 

  Lauantaina aamulla ku herättiin, kuultiin, että se ravintola, jossa syötiin torstaina, oli yön aikana palanu, kauheeta. Käytiin aamupäivästä valasmuseossa, oli ihan mielenkiintonen paikka. Iltapäivällä mentiin sit Peten ja Kathyn pojan kotiin, koska sen poika täytti kymmenen ja sillä oli synttärit. Tunnelma oli vähä surullinen sen ravintolapalon takia, mutta muuten oli kivaa. 

  Sunnuntaina mä ja Mackenzie lähdettiin Friday Harborista lautalla kotia kohti. Koko aamupäivän siinä meidän venettä vastapäätä olevalla vesilentokonelaskeutumispaikalla (jep, fiksu sana) oli ihan ruuhkaista, sen takia toi eka kuva. Lauttamatkalla nähtiin mm. merileijonia, miekkavalaita ja lahtivalaita (en tienny et semmosiaki on olemas). Oli tosi siistiä, en oo ikinä ennen nähny valaita luonnos!

  Semmonen reissu. Toivottavasti selitin kaiken mahdollisimman lyhyesti ja sekavasti. Nyt pitäs mennä pikkuhiljaa nukkuun, huomenaamulla mennään Rotary-kokoukseen seittemän jälkeen. Muutenki koko tääki viikko täynnä ohjelmaa, ei näy vapaapäiviä. Asun siis lauantaihin asti mun counselorin Valarien ja sen miehen Jeffin luona, sen jälkeen muutan ekaan host-perheeseen. Mutta nyt meen moi!

  PS. Semmosta täs mietin, että näkyykö noi kuvat kaikilla koneilla sopivan kokosina. Ku tällä mun kannettavalla ne menee tasan tekstin kans, mutta entäs isommilla tai pienemmillä näytöillä. Laittakaa ihan oikeesti kommenttia, että pitääkö asialle tehä jotain (jos osaan), koska mun mielestä on kivempi, jos kaikki näkee oikeen kokoset kuvat. Kiitos hei. 

  PPS. Niin ja anteeksi etten jaksa panostaa blogiin niin paljoa, että aina muokkaisin noi kuvat. Mutta oon nykyään aika kiireinen ja kyllä kai ne ny noinki menee.

  PPPS. Mä missasin kokonaan yleisurheilun MM-kisat! Kotona olisin istunu tiiviisti kaheksan päivää television ääres, mutta merellä ei paljo tv:tä katota. Bolt kuitenki vissiin juoksi kolme kultaa ja entinen melkein-naapuri toi Suomelle mitalin. Mutta mä en vaan usko, että pitää odottaa vielä kaks vuotta, että saan taas tuntea suuret arvokisat, jotain muutaki ku jääkiekkoa. Yhyy...

ekat päivät Port Orchardissa

  Hellouu! Kello on kymmentä vailla viis päivällä ja päivämäärä on 13.8. eli mennään... maanantaissa? Joten mä oon ollu jo viikon tällä puolella maailmaa, huh. Aattelin ny koota tähän tekstiin mitä suurin piirtein on tullu tehtyä. Kuvia mä en oo sillee kauheesti ottanu, koska oon vaan koko ajan tavannu uusia ihmisiä ja sellasia ihmisiä, joita tuun tuskin koskaan toista kertaa näkemään, ja mun mielestä se ei ihan oikeesti oo fiksua laittaa randomeista kuvia nettiin.
  Mutta siis Port Orchardiin saavuin torstaina ja mua odotti vastaanottokomitea lentokentällä. Komiteaan kuulu Rotareita, mm. host-isä, YEO ja counselor. Niitten kans kävin syömäs kunnon amerikkalaisen burger-aterian ja sen jälkeen tulin YEO:n kans tänne sen kotiin ja illalla mun eka host-perhe ja counselor tuli syömään. Oli mukava chillailla niitten kans, mutta olin kuitenki vähä väsyny, niin menin yheksän jälkeen nukkumaan.
  Perjantaina heräsin vähä ennen yhtä, eli nukuin melkein 14 tuntia wtf? En oo oikeesti ikinä nukkunu niin kauaa. Odotin rauhallista vapaapäivää, mutta ku tulin yläkertaan, niin talo oli täynnä ihmisiä. Tän perheen äidin sisko, siskon kolme tyttöä ja poika, sekä siskon kolme lastenlasta oli täällä koko päivän. Ne oli forksista ja oli iloisia, etten oo suurempi Twilight-fani, haha. Mutta ne oli oikeesti tosi mukavia kaikki, ja ainaki ne kaks pikkutyttöä tais tykätä musta. 

  Lauantain vietin Port Orchardin Rotary-clubin counselorin kans. Mentiin sen kaverin wedding showeriin, oli aika siistiä päästä kokemaan tollanen perinteinen amerikkalainen juhla. Ja mä en ymmärrä, miten nää keksii kehumisen aiheita ja positiivisia adjektiiveja joka tilanteeseen. Ihan oikeesti. Noo joka tapauksessa sen jälkeen käytiin vielä syömäs hyvää meksikolaista sen counselorin äidin kans.
  Eilispäivä vietettiin tän perheen tyttären kaverin työnä soccer partyssa, eli jalkapallojoukkue oli perheineen kutsuttu niille syömään ja uimaan ja pelaamaan gaga ballia ja muuta. Oli kans tosi hauskaa. Illalla vielä klubin ex-YEO tuli tänne syömään (hernekeittoa!) ja tutustumaan muhun. Niinku se itekki koko ajan sanoo, niin hullu mies, mutta on se ihan hauskaki.
  Tänään olin sit sen ex-YEO:n kans pankissa käymäs ja pikavisiitillä joillain tutuilla ja toisillaki tutuilla ja sit tehtiin ruokaa sen kotona. Tänään olis ohjelmassa vielä vissiin vaan tän perheen kans illanviettoa ja huomenaamulla lähdenki venematkalle jonku pariskunnan ja sen mun ekan host-perheen tytön kans San Juan -saarille. Sieltä kotiudun sunnuntaina ja sit muutan counselorin luo viikoksi.
  Ohjelmaa on siis riittäny, mutten oo vielä tutustunu kehenkää paikalliseen nuoreen. Mutta onhan täs vielä aikaa ennen syyskuun neljättä, jolloin koulu alkaa. Oon nyt vähä kattellu noita kurssimahdollisuuksia, mutten oo vielä osannu päättää tietokonepelien suunnittelun ja veneenrakennuksen välillä...   

  Lopetan tän postauksen nyt tähän kuvaan, en tiedä, oonko maininnu, mutta tää perhe (niinku melki kaikki muutki) asuu veden rannalla. Ku kattoo toiseen suuntaan näkee Seattlen pilvenpiirtäjät ja toisessa suunnassa iso lumihuippuinen vuori. Aika siisti näköala. Mutta tässä siis Seattle aamuauringossa, heippaa!

  Suomessa on vielä yö niin kukaa ei oo toivottavasti lukenu tätä vielä (jos muutenkaa kukaa mun kirjotuksia jaksaa seurata), joten kerron vielä tän. Oltiin äsken ton isän ja tytön kans soutamas tos merellä, laskeuduttiin portaat alas kivikkoiselle rannalle, otettiin vene ja mentiin. Mutta se oli niin siistiä ku siinä rannalla oli jo isoja ravun kuoria ja saksia ja simpukoita ja muuta ja sitte me sielä vedessä soudeltiin isojen meduusojen (piti kattoo Google Kääntäjästä mikä jellyfish on suomeksi, hups:DD) keskellä. Jostain tämmösestä rapukatiskasta (okei en tiiä mikä se on....) napattiin iso 18-sakarainen ja läpimitaltaan 30 cm meritähti soutukaveriksi ja sitä sit siliteltiin koko matka. Kyllä tätä kaikkea varmaan Suomessaki pystyy tekemään, mutta mulle se oli uus kokemus, ja oli aika siistiä. Nyt moi. 

NYC!

  Semmonen city! Pretty cool, huh?

lentomatkojen fiiliksiä

  Me ollaan nyt yli seittemän tuntia lennetty ja pian ollaan perillä New Yorkissa! Äääää nyt alkaa olla jo aika innoissaan, mä oikeesti pääsen Amerikkaan. Tietty on kuitenki myös ihan haikee olo, en tiiä, mutta jotenki kunnolla tiedosti vasta tänään aamulla, että sitä nyt ollaan sitten vuosi pois kotoa. Mä en nää ketää tuttuja ihmisiä vuoteen. Eilen viimesen kerran näki kaikki kaverit, oltiin vaan kylällä ja se oli niin normaalia hillua Sällillä ja jonottaa tunti, että saa grilliltä ruokaa, kattoa, kuinka poijjat juoksee pellolla kirveen ja kettingin kans tai keulii Matkahuoltoa päästä päähän. Sitte yhtäkkiä tajus, että mä en voi tehdä tätä huomenna. Enkä ylihuomenna. Enkä yhteentoista seuraavaankaa kuukauteen. Sillon tuli kyllä pieni itku, ja seuraavan kerran illalla kotona ku Nanne lähetti ihanan viestin.

  Mutta nyt siis oon lentokonees, kirjottelen Wordin tekstipohjalle, ku ei täälä pahemmin nettiä oo. Tuntuu, että oltais lennetty vähintään kymmenen tuntia! Vaikka täs ny on saanu näitten muitten vaihtareitten kans viettää aikaa, on silti ollu vähä tylsää. Yritin nukkuakki tos, koska viime yönä unet tais jäädä alle kahden tunnin, mutta mua ei oo luotu nukkumaan istuma-asennos, joten ei siitä oikein mitää tullu. Tää on kuitenki aika siisti systeemi nää mini-tv:t kaikis selkänojis, saa pelata ja kattoa leffoja ja muuta, mutta ei sie mitää kivoja ollu…

  Nyt oon taas koneessa, tällä kertaa matkalla kohti Seattlea. NYC oli aika cool. Meidän hotelli oli siinä ihan keskellä kaikkea Times Squaren lähellä. Tuli sitte muutaman päivän aikana shoppailtua, käytyä Broadwaylla kattomas Spider-Man, nähtyä öinen New York Empire State Buildingin katolta, illastettua 42. kerroksessa sijaitsevassa pyörivässä ravintolassa, käytyä limusiiniajelulla ympäri Manhattanin, tutustuttua NBC-studioihin, nähtyä Vapaudenpatsas ja vaikka mitä muuta! Vaikka mulla on varmaan maailman huonoin suuntavaisto, osasin hyvin sielä suunnistaa, koska Manhattan oli sillee tosi looginen. Toisin päin tiet on numerojärjestyksessä esim. 5th Avenue, 6th Avenue ja toisin päin esim. 41st Street, 42nd Street. Se oli kyllä vähä rasittavaa, että oli hieman ruuhkaista ja piti koko ajan seistä liikennevalois. 

  Suurin osa ruoista on meinannu aiheuttaa oksennusrefleksin. Ehkä siihen tän vuoden aikana tottuu… Amerikkalaista karkkia en oo btw maistanu vielä kertaakaa, mutta ei se voi yhtä hyvää olla ku Fazerin Sininen. Pian kuitenki pääsen varmaan ekaa kertaa syömään jotain muutaki ku ravintolaruokaa, ku lähestytään kohdetta. Mutta nyt ollaan semmosella turbulenssi-alueella, että taidan jättää kirjottamisen tällä kertaa tähän.   

  Ja nyt oon vihdoin Port Orchardissa, vietän ensi vajaa viikon mun klubin YEO:n luona, sitten muutaman päivän purjehdin jonku perheen kans, sit kaheksi viikoksi klubin counselorin luo ja sit muutan ekaan host-perheeseen. Näitten talot on tosi amerikkalaisia! Ja ainaki tää ja sen counselorin talo on järven rannalla. Mä kirjotan joskus pian tarkemmin miljoonan kuvan kanssa New Yorkista, mutta tää oli vaan tällänen pieni sekava teksti ku on vähä aikaa, noi aattelee, että täälä juttelen kotiväelle, mutta kello taitaa siellä olla kolme yöllä... Mutta siis palaillaan pian, moikkaa!