Me ollaan enkuntunnilla luettu kirjoja koko vuosi, suurin piirtein tahdilla yks kirja / yks kuukausi. Tähän asti kauheinta luettavaa on ollu The Scarlet Letter, oikein vanhanaikasella englannilla kirjotettu tarina, jossa piti tulkita kaikkia symboleja koko ajan, mutta hyvänä kakkosena tulee kirja, jota me tällä hetkellä luetaan, One Flew Over The Cuckoo's Nest. Tosta kirjasta pitää aina joka tunniksi katella kaks quotea (lainausta? sitaattia?) ja nyt mä ajattelin tähänki kuitenki lainata Chief Bromdenia: "The Big Nurse is able to set the wall clock at whatever speed she wants by just turning one of those dials in the steel door; she takes a notion to hurry things up, she turns the speed up, and those hands whip around that disk like spokes in a wheel." Eli vapaasti suomennettuna jotain tähän tapaan "Iso sairaanhoitaja voi asettaa seinäkellon mihin tahansa haluamaansa aikaan vain pyöräyttämällä yhtä noista teräsoven numerokiekoista; hän päättää nopeuttaa asioita, hän kääntää nopeutta suuremmalle, ja viisarit pyörivät kellotaulun ympäri kuin pinnat pyörässä."
Musta tuntuu vähä samalta. Musta tuntuu, että jossain on joku, joka laittaa ajan menemään kauheen nopeesti. Koska mikä muu selittää sen, että mun puhelin sanoo "98 days left" ja tasan sadan päivän päästä mä oon jo takasi Suomessa. Aika on vaan menny jotenki hirveen supernopeeta, koska tuntuu, että se oli vasta eilen, ku ajettiin perheen kans kohti Helsingin lentokenttää ja mä matkan aikana luin vielä viimesen Potterin loppuun ja sit rupes tuleen huono olo ja pelottamaan ja kaduttamaan koko vaihtoonlähtö. Seki oli eilen, ku siitä muutaman päivän päästä mulla oli Seattle-Tacoman lentokentällä vastassa iso joukko Rotareita ja ne oli oikein iloisia mun tulosta ja mentiin syömään johonki hampurilaispaikkaan ja mä vain istuin hiljaa auton takapenkillä, vaikka ne väitti että mun englanti on tosi hyvä.
Ja nyt ku ajattelee, niin 98 päivää tuntuu ihan huomiselta. Et mun pitää nyt jo ruveta hyvästelemään kaikkia ja suunnittelemaan lähtöä ja pakata ja muuta. Todennäköisesti tää loppuaika tulee menemään vielä entistä nopeemmin, koska no niin se ny vain yleensä tapaa mennä. "Aika lentää ku on hauskaa" ja niin edelleen, ja kyllä mä ainaki uskon, että toi aika lailla totta on. Mulla on ollu tosi hauska vaihtovuosi ja se varmasti jatkuu vähintään yhtä hauskana. On mulla varmasti toosi hauskaa sitten takaisin Suomessaki ja innolla odotan et nään kaikki tutut naamat ja tuun tekemään kaikkia Suomessa normaaleja juttuja, mutta kyllä mulla tulee ikävä tätäki paikkaa! Mulla tulee ikävä näitä naamoja täällä ja asioita mitä voi täällä tehdä. Täältä lähteminen on vielä varmaan pahempaa ku Suomesta lähteminen, koska sen tiesin, että tuun yhdentoista kuukauden päästä takasi. Täältä ku lähden, ei oo mitää hajua, koska palaan, vai palaanko ollenkaa, ja miten kaikki ehtii muuttua siihen mennes... Mutta onneksi täs ny on kuitenki vielä heinäkuun viidenteen (=huomiseen) aikaa nauttia täällä olosta, ja sen mä aion kyllä tehdä!
Niin ja jos ihan konkreettisesta eilisestä ja huomisesta puhutaan, niin eilen oli viimenen half day ennen Spring Breakkia ja sen jälkeen lähdettiin shoppailemaan, ja kyllä nyt luulis taas olevan hetkeksi jotain päälle pantavaa. Ku ostoskekuksesta kotiuduttiin, niin lähdettiin koululle kattomaan Can Film Festivalia ja tultiin Kayleen, Kyleen, Kennedyn ja Kelsien kans FroYon kautta kotia. Huomenna taas herätään kahden-kolmen mais ja ajetaan lentokentälle ja lennetään Las Vegasiin. Mun mielestä kuulostaa ihan hyvältä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti