lauantai 21. syyskuuta 2013

normaali kouluviikko

  Helooou. Mun elämään ei kuulu mitää jännää, kaikki päivät menee kouluun ja lentopalloon. Koulu menee kai koko ajan paremmin ja paremmin, nyt jotku mun luokkakavereista jopa tietää, että oon vaihtari, ja sit ne puhuu mulle. Muutenki välillä joku käytävällä ym. sanoo esim. "Hey Jonna Jounaa!" tai "Are you from Finland?", eikä mitää käsitystä mistä ne mut muka tietää, mutta hei vaan niillekki. Mutta niinku sanoin, niin ite opin tuntemaan koko ajan lisää ihmisiä, enkä oo enää lounailla yksin (no okei, en oo ollu kertaakaa yksin, mutta en istu enää niitten kaikista weirdoimpienkaa kans). Musta vaan tuntuu, että ku juttelen uusille ihmisille, niin en välttämättä tuu ikinä puhumaan niille uusiksi, koska koulussa on tosiaan muutama tuhatta oppilasta, enkä näe kaikkia ihmisiä päivittäin. 
  Mutta vaikka niitä oppilaita riittää, niin tuntuu, että puheenaiheita on vaan yks. Homecoming. Kaikki stressaa siitä, että kuka pyytää ketä, vai pyytääkö ollenkaa, ja mua rupee pelottaan, että kukaa ei pyydä mua, ja jos pyytää, niin sit en halua suostua ("halua suostua" kuulostaa idiootilta?), koska en mä vielä tunne näitä ihmisiä, enkä tiedä, onko ne fiksuja vai ei. Kuulemma miljoona poikaa on mua pyytämäs, mutta ei ne kuitenkaa oikeesti, niin että antaa olla, mennään yksin, äiti tykkää.   
  Lentopalloki tosiaan menee paremmin, ei olla kahen ekan pelin jälkeen hävitty kertaakaa ja tänäänki voitettiin meidän koulun JV (joiden siis kuuluis olla parempia ku me..) Mutta kaikki ottaa urheilun jotenki tosi raskaasti! Tai jos ajattelitte, että amerikkalaiset on tosi kilpailuhenkisiä, niin ette kyllä oo väärässä. Torstainaki JV ja Varsity hävis kumpiki vastustajilleen, niin osa tytöistä itki. Öö excuse me se on vaan lentopalloa. Eikä edes pelata Olympiatasolla, että piristykäähän nyt, pian päästään kotiin nukkumaan.
  Football playerit puolestaan jatkaa samaa rataa viime viikon ottelun jälkeen. Eilen oltiin Collinin, Keesin, Tessan, Erinin ja Lizin kans kattomas away-peli Gig Harborissa, ja South Kitsap Wolvesit hävis aika pahasti. Vaikka niitten oli tarkotus voittaa tää peli. Ja oli vielä edellistäki peliä kauheempi olla katsomossa, koska sato vettä. Mutta ainaki meillä oli taas kunnon kannatusasut päällä. Luulin, että näytin kunnon Suomi-fanilta keväällä lätkän MM-kisois, mutta täällä näkee kyllä vielä parempia asusteita. Ja tää on vasta high school -urheilua...

oho läski

  Musta tuntuu, että tää teksti on kauheen sekava, eikä mulla edes ollu kunnon asiaa, eikä tullu ny ainakaa mitää fiksua kirjotettua, mutta antaa olla. Mä lähen syömään. 

8 kommenttia:

  1. Ne ottaa sen urheilun tosissaan, koska niillä on senioreina mahdollisuus ssda varsityssa pelaamisesta stipendejä yliopistoihin. Jos ne pärjää hyvin piiritasolla ja pääsee Osavaltion kaikkien koulujen turnauksiin niin yliopistojen edustajat tulee kattomaan pelejä ja pyytää pelaajia henkilökohtaisesti tulemaan niiden kouluun pelaamaan ja tarjoaa niille stipendejä. Ne jotka on joukkueissa niin se on niille tärkeempää kun normaali koulu, koska urheilustipendi on helpompi saada kuin stipendi koulumenestyksen takia :p

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha no joo, kyllä mä ymmärrän, mutta silti se on jotenki niin jännä:D

      Poista
  2. ''Vaikka niitten oli tarkotus voittaa tää peli.''
    eiköhän kumminkin ole aina tarkotus pelissä voittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :DDD no hups joo, mutta siis sillee et toi oli kuulemma helppo vastus, että meidän koulun olis pitäny voittaa ne 100-0:)

      Poista
  3. ''Vaikka niitten oli tarkotus voittaa tää peli.''
    eiköhän kumminkin ole aina tarkotus pelissä voittaa.

    VastaaPoista
  4. "oho läski", kunnon teini jonna;) eikai:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo pitää vähä olla;););) :DDDD no ei mutta näytän vähä lihavalta tossa kuvassa:b

      Poista