volleyball photo

  Anteeksi se heitti sen heti tommoseksi pikselimössöksi ku vähä lisäs kokoa, mutta antaa olla. Jos haluaa nähdä alkuperäsen version, ja vaikka ryhmäkuvia, niin voi toki käydä kattomas. (Toimiiko toi linkki edes?) Lentopallokuvat tosiaan otettiin viime viikolla. Varsinaisia luokkakuvia täällä ei oteta, koska ei edes oo mitää kunnon luokkia, ku ihmiset vaihtuu joka tunnilla, (tosin viime viikolla tajusin, että oon yhen pojan kans sekä Packissa, enkussa, että historiassa (ja sanoin sille jotain ekaa kertaa eilen...)) eikä niitä kaikkia ees opi tuntemaan. Yksittäiskuva musta otettiin ID-korttia varte sillon ennen koulun alkua, ku valittin lukujärjestyksen, mutta en edes sillon tienny, että kuva otetaan sinä päivänä, joten en ollu oikein valmistautunu. 

  Kuvaustilanteet on ihan erilaisia ku Suomessa; täällä kuvaajat ei heitä paskaa läppää vaan on tylsiä ja ammattimaisia, mutta ku Suomessa se asento on vähä sinne päin, niin täällä mennään ihan epäluonnolliselle mutkalle ja varmistetaan viis kertaa että kaikki hampaat on suoras ja pikkurilli osottaa oikeeseen suuntaan. Ja sitte ku ne kuvat tilataan, niin kaikki finnit ja muut saa muokattua pois, niin että näytetäämpäs kaikki vaan supermalleilta.

  PS. Kuulin sekä tänään että eilen joittenki puhuvan saunasta, mutta ei ne edes ollu innoissaan ku kerroin, että se on suomalainen juttu.

  PPS. Anteeksi, en sais aina puhua kynsistä, mutta oon parin viikon sisään onnistunu katkasemaan neljä, niin musta vähä tuntuu, että leikkaan loputki viikonloppuna apuva..... 

normaali kouluviikko

  Helooou. Mun elämään ei kuulu mitää jännää, kaikki päivät menee kouluun ja lentopalloon. Koulu menee kai koko ajan paremmin ja paremmin, nyt jotku mun luokkakavereista jopa tietää, että oon vaihtari, ja sit ne puhuu mulle. Muutenki välillä joku käytävällä ym. sanoo esim. "Hey Jonna Jounaa!" tai "Are you from Finland?", eikä mitää käsitystä mistä ne mut muka tietää, mutta hei vaan niillekki. Mutta niinku sanoin, niin ite opin tuntemaan koko ajan lisää ihmisiä, enkä oo enää lounailla yksin (no okei, en oo ollu kertaakaa yksin, mutta en istu enää niitten kaikista weirdoimpienkaa kans). Musta vaan tuntuu, että ku juttelen uusille ihmisille, niin en välttämättä tuu ikinä puhumaan niille uusiksi, koska koulussa on tosiaan muutama tuhatta oppilasta, enkä näe kaikkia ihmisiä päivittäin. 

  Mutta vaikka niitä oppilaita riittää, niin tuntuu, että puheenaiheita on vaan yks. Homecoming. Kaikki stressaa siitä, että kuka pyytää ketä, vai pyytääkö ollenkaa, ja mua rupee pelottaan, että kukaa ei pyydä mua, ja jos pyytää, niin sit en halua suostua ("halua suostua" kuulostaa idiootilta?), koska en mä vielä tunne näitä ihmisiä, enkä tiedä, onko ne fiksuja vai ei. Kuulemma miljoona poikaa on mua pyytämäs, mutta ei ne kuitenkaa oikeesti, niin että antaa olla, mennään yksin, äiti tykkää.   

  Lentopalloki tosiaan menee paremmin, ei olla kahen ekan pelin jälkeen hävitty kertaakaa ja tänäänki voitettiin meidän koulun JV (joiden siis kuuluis olla parempia ku me..) Mutta kaikki ottaa urheilun jotenki tosi raskaasti! Tai jos ajattelitte, että amerikkalaiset on tosi kilpailuhenkisiä, niin ette kyllä oo väärässä. Torstainaki JV ja Varsity hävis kumpiki vastustajilleen, niin osa tytöistä itki. Öö excuse me se on vaan lentopalloa. Eikä edes pelata Olympiatasolla, että piristykäähän nyt, pian päästään kotiin nukkumaan.

  Football playerit puolestaan jatkaa samaa rataa viime viikon ottelun jälkeen. Eilen oltiin Collinin, Keesin, Tessan, Erinin ja Lizin kans kattomas away-peli Gig Harborissa, ja South Kitsap Wolvesit hävis aika pahasti. Vaikka niitten oli tarkotus voittaa tää peli. Ja oli vielä edellistäki peliä kauheempi olla katsomossa, koska sato vettä. Mutta ainaki meillä oli taas kunnon kannatusasut päällä. Luulin, että näytin kunnon Suomi-fanilta keväällä lätkän MM-kisois, mutta täällä näkee kyllä vielä parempia asusteita. Ja tää on vasta high school -urheilua...

oho läski

  Musta tuntuu, että tää teksti on kauheen sekava, eikä mulla edes ollu kunnon asiaa, eikä tullu ny ainakaa mitää fiksua kirjotettua, mutta antaa olla. Mä lähen syömään. 

my first football game

  Ja puhun nyt amerikkalaisesta jalkapallosta, en soccerista. Enkä mä tietenkää ite ollu pelaamassa. Mutta siis ekaa kertaa ikinä (lukuunottamatta sivusilmällä televisiosta katottua) näin kunnon jenkkifutispelin. Perjantaina meidän koulun varsity pelas ekan kotiottelunsa, joten pitihän sitä koko muun koulun tavoin mennä kattomaan. Mentiin kaveriporukalla seisomaan sinne "cheer-osastoon", ja mun mielestä kaikki kannatushuudot ja tunnelma (lentopalloski!!) on vaan niin siistejä. Ite jalkapallo taas... Melkein tylsin urheilulaji ikinä. Okei, kyllä mä mielummin sitä katon ku jotain snookeria tv:stä, mutta suurin osa ajasta oltiin tauolla eikä tehty mitää. Tyyliin ne juoksi sen pallon kans 5 sekuntia ja peli vihellettiin poikki kahdeksi minuutiksi. Jos siinä koko ajan tapahtuis jotain, vois jalkapallo olla ihan mielenkiintostaki katottavaa, mutta mä vaan vihasin niitä taukoja.

  Eikä me edes voitettu, joten loppua kohti koko yleisö oli aika masentunu. Kunnon roskaruoka sai ihmiset kuitenki taas piristymään. Roskaruuasta puheen ollen... Oli pakko tehdä fb-päivityski tästä: söin eilen markkinoilla deep fried butteria. Nyt oksettaa jo pelkkä ajatus, se ruoka kuulostaaki niin epäterveelliseltä. Mutta muuten "markkinat" oli kivat, tää oli kolmas kerta ku täällä olin sellasis ja tää oli kaikista isoin. Normi huvipuistolaitteiden lisäksi kokeilin iiiisoa slingshotia, eli sut vähä niinku ritsalla ammutaan ylös, ja täytyy kyllä sanoa, että vaikka oliki cool kokemus, niin tykkäsin kesällä hypätystä benjistä enempi.
  Ja tänään olin taas koulus ja oli lentopallopeli, ollaan jo voitettuki pari. Kouluki menee kai koko ajan paremmin ja paremmin, ku opin tuntemaan lisää ihmisiä (vaikken ikinä muista kenenkää nimeä hups...) Ja mulla ei oo ees melki ikinä paljo läksyä, ja jos on, niin kerkeen yleensä tehä ne study hallis koulun ja harkkojen välillä, joten ei oo kotona enää mitää tekemistä. Mikä on ihan hyvä, koska nukkuakki pitää välillä. Ja näköjään blogiin kirjottaa...

  Ja mä en haluais sanoa tätä melkein joka kerta, mutta mun mielestä olis ihan semijees, jos kaikki klikkais "read", ja kommentitki piristää aina päivää, vaikka ei olis mitää asiaakaa. Oli taas ehkä niin tylsä teksti, ettei keksi mitää kommentoitavaa, mutta sitte voi ainaki kertoa parempia postausehdotuksia. Niitä odotellessa, moi!

rule number one: have fun!

  Niinku mainittinki, niin mulla oli oikein kiva viikonloppu tossa viikko sitte. Perjantai-illaksi mentiin yhden lentistytön luo kaikki kolme joukkuetta tämmöseen "team bonding" -iltaan. Oli oikeesti tosi hauskaa ja tutustuin paljo paremmin niihin muittenki joukkueitten tyttöihin, ne on kaikki niin mukavia!:) Ei me mitää erityistä tehty, syötiin päivällistä ja leikittiin jotain leikkejä, vaan juteltiin ja chillailtiin ja osa meni sit poreammeeseen (kaikilla täälä on poreammeet!) tai uima-altaaseen.

  Fiilis meni aika nopeesti toiseen suuntaan, ku pääsin kotia. Mun lompakko oli ollu mun laukus niitten olohuonees, ja joku oli vieny mun ja muutaman muun rahat. Se siitä kivasta lentopallotyttöjen ryhmähengestä...

  Noo, lauantaiaamuna lähdin sit kohti Rotary District 5020 Youth Exchange -orientaatioleiriä. Takas tultiin maanantaiaamuna ja meillä oli vaan älyttömän hauska viikonloppu! Ei sitä ymmärrä, miten noin lyhyessä ajassa voi tutustua niin hyvin kaikkiin ihmisiin, että ku maanantaina piti lähteä, yks brasilialainen poika alotti itkun johon jotku muutki yhty. Hei me nähdään seuraavan kerran marraskuussa... No mutta kyllä mäki silti niistä kaikista tykkäsin ja oli superkiva viettää aikaa samassa tilanteessa olevien kans.

  ...En mä sit oikeesti käytä aina samoja vaatteita. Nyt oon sitte ollu tosiaan koulus jo toisen viikon. En tiä, toisaalta tuntuu, että tunnen  jo jonki verran ihmisiä, mutta kuitenki esim. lounasaikaan aina ihan awkward olo ku ei kukaa mun kavereista oo samalla lounaalla. Mutta eiköhän se tästä pikkuhiljaa, joka päivä juttelen uusille ihmisille ja opin tuntemaan lisää porukkaa.

  Tän päivän ajattelin vaan olla kotona, oon sellanen ihminen, joka tarttee välillä vaan vapaa-aikaa, varsinki tämmösen kouluviikon jälkeen. Että mä tästä lähen tekemään ei-mitään, heippaa!

elossa ollaan

  Halusin vaan tulla sanomaan pikaset heipat ja ilmottaa, että en oo vielä tänne kuollu. Okei, viikon postaustauko ei ehkä oo superpaha, mutta ku mun on jo monena päivänä pitäny tänne tulla kirjottaan, niin kerronpahan vaan nopeesti kuulumiset. Toivottavasti mulla on tän viikon puolella aikaa kirjottaa, koska mulla oli ehkä paras viikonloppu Amerikassa ja haluaisin siitä kertoa. Mutta mulla ei oikein oo ollu aikaa käydä kuvia läpi ym., joten se postaus saa vielä hetken odottaa. Puolitoista viikkoa tässä on menty nukkuen joka yö n. kuus tuntia, eli ei hirveesti huvita pidentää päivää kuluttamalla muutamaa tuntia blogiin. Suurin syy mun kiireisiin on lentopallo, koska meillä on nyt alkanu pelit (eikä olla voitettu hehehe) ja esim. tänään ja eilen heränny kuudelta ja päässy kotiin yheksän ja kymmenen välillä. Ja päivät on aika raskaita, tänäänki mulla oli viimeset tunnit liikuntaa ja sen jälkeen harkat ja peli ja sit istuttiin pari tuntia kattomas varsityn peliä. Ja liikunta täällä on kans vähä rankempaa, ei me pelata mitää pelejä tai mitää, tehään vaan lihaskuntoa ja juostaan vähintään Cooperin verran joka kerta. Mä vihaan juoksemista. Ja mun pitäis oikeesti mennä taas nukkumaan, mutta sitä ennen luen 30 sivua kirjaa enkuntunnille. Anteeksi, että oli kuvaton, tylsä ja sekava teksti, mutta onpahan edes jotain.   

first day at SKHS

  Aamulla seisoin pirteenä klo 7 talon edustalla parin muun tyypin kanssa odottamassa että keltanen bussi tulee ja noukkii (fiksuki sanavalinta) mut kyytiinsä. Mulla oli se innolla odotettu ja samalla pelkoa aiheuttanu eka koulupäivä. Enkä ollu ees kunnolla valmistautunu siihen. Multa on jo monta viikkoa sitte kysytty, että mitä laitan ekana koulupäivänä päälle. Mä päätin asuni aamulla ja pakkasin reput aamulla. No lounaan edes tein eilen. En viittiny ottaa kameraa mukaan, koska en oikein tienny mitä high schoolilta odottaa, ja miten ihmiset suhtautuu jos kuvailen. Joten sen takia päätin hyväksikäyttää monen muun vaihtarin tavoin yhtä Tumblr-sivua ja näiden avulla kuvata, miltä mun eka koulupäivä tuntu.

  Mä siis käyn South Kitsap High Schoolia, lyhemmin SKHS:ää. Tää oli aikasemmin osavaltion isoin high school, mutta nykyään vissiin toiseks isoin. Oppilaita on n. 2500 (ehkä?), eli vähä eroa Jurvan lukioon... Ja täällä freshmanit on junior high:n puolella, vaikka yleensä neki on high schoolis, mutta se kai vähä helpottaa, että on neljän sijasta kolme vuosikurssia koulussa yhtä aikaa. Normaalisti high schooleissa myös mennään koko puoli vuotta / vuosi samalla lukujärjestyksellä joka päivä, mutta täällä vuorotellaan A- ja B-päivillä. A-päivinä mulla on Acting Techniques, US History ja Advanced Fitness, B-päivinä Advanced Drawing & Painting, American Literature ja Math Analysis. Joka päivä lisäksi pari tuntia lentopalloa koulun jälkeen, eli tänäänki olin kotona vähä ennen kuutta.  

  Meidän koulu ei rakennuksena oo mikää uusin ja siistein. Monella seinällä on jättisuuria maalauksia susista, koska se on koulun tunnus. Koulun värejä on maroon (eli se tylsän rusehtavan violetihtavan punanen) ja valkonen ja kulta. Mulle on aikasemmin kerrottu, että tää on aika stereotypinen high school, eli cheerleaderit on vähä bitchejä ja ne hengaa suosittujen urheilijapoikien kans, matikkanörtit ja teatterityypit on taas omat ryhmänsä, mutta en mä niin tiedä, pitääkö tää paikkaansa. Ei cheerleaderit mua mitenkää erityisen ilkeästi kohdellu ja teatterissa oli suositumpiaki (okei en mä niistä oikeesti tiiä) ihmisiä. 

  Mutta mun koulupäivä siis alkoi, kun tulin bussista ulos ja pujottelin tieni koulun sisäänkäynneille. Siellä oli paljon ihmisiä. Juniorit ja seniorit tuli kouluun vasta myöhemmin päivällä, joten paikalla oli vaan 10-luokkalaiset ja uudet tyypit ja vaihtarit, mutta silti kaikki käytävät oli ihan täynnä! Vähä semmmonen "back to the New York" -fiilis tuli, koska niitä oppilaita oikeesti jo siinä vaiheessa päivää oli vaan niin käsittämättömästi. No meidät kaikki ohjattiin liikuntasaliin kuuntelemaan jotain tervetuliaissanoja ja mä tietysti liikuin massan mukana... 

  ...Ja mä failasin. En oo sophmore vaan junior (mutta saan tehä kaikki seniorien jutut tanssiaisista valmistautumiseen), joten mun ei olis kuulunu mennä sinne saliin. Sillä uudet oppilaat ja vaihtarit oli käsketty kouluun muita junioreja ja senioreja aikasemmin siksi, että meille oli erikseen jotku opastetut kierrokset ympäri koulua. En mä ollu mistää semmosesta kuullu, joten tein aamupäivän sitä samaa mitä sophmoretki; kiersin luokasta luokkaan kuulemaan, mitä kullaki opettajalla oli aineestaan sanottavaa. Harmi, että sophmoret sai tehä sen aina isommissa  porukoissa, ku mulla taas juniorina on ihan eri lukujärjestys ku niillä, joten olin sit aina yksin niitten opettajien kans ja selitin, kuinka oon vaihtari ja meidän käskettiin tehä näin. Awkward. 

  Vähä ennen lounasta näin lentopallon try outeista tutun saksalaisvaihtarin (meidän koulussa on kai 12 vaihtaria, on toinenki suomalainen! Vähä oli hauska puhua suomea:D), joka sitten kerto mulle, mitä olis pitäny tehä. Noo ei se mitää, ruuan jälkeen kiersin sit kaikki luokat läpi uusiksi, tällä kertaa en ollu yksin luokis, ku muutki 11-luokkalaiset oli saapunu kouluun. En mä vielä oikein kehenkää kunnolla tutustunu, koska ei mulla oo ku korkeintaan kahta ainetta saman henkilön kans, eikä me vietetty niis luokis ku muutama minuutti, mutta toivottavasti nyt jotain kavereitaki saan. 

  Koulupäivän jälkeen vietettiin noin tunti mun lentisvalmentajan luokassa ja sit oli harkat ja sit pääsin kotiin. Ja huomenna tää kaikki sama uusiksi. Tai no ei kyllä ihan; huomenna alkaa ihan normaali koulu ja mulla on ihan oikeita oppitunteja. Saa nähdä, kauanko kestää, ettei tartte enää kysyä suuntaa liikuntasaliin tai luokkaan 332. Mutta osasinpahan edes kaappini avata heti ekalla kerralla oikein! Mun kaappi on iso kaappi, numero 793, eikä mun tartte ees jakaa sitä kenenkää kans. Oon pari kertaa etukäteen sitä avaamista harjotellu ja kyllä, se on yhtä monimutkasta, ku miltä kuulostaaki. Ensi käännetään oikeelle ekaan numeroon, sitte yli yks kierros vasemmalle tokaan numeroon ja sit taas oikeelle kolmanteen numeroon. Ja olin siis onnekas, olin osunu jokaseen numeroon oikees järjestykses ja sain vipua nostamalla kaapin auki, eikä tarvinnu nolostuneena sitä kymmentä minuuttia yrittää aukasta. Jotain hyvää täski päiväs...   

  

  PS. Kuukausi Amerikassa wtf aika menee nopeesti:o

Labor Day

  Tänään on maanantai, mutta ihmiset ei oo kuitenkaa töissä, koska on Labor Day. Mikäli mä ymmärsin oikein, niin juhlistetaan työntekoa ja työssäkäyviä vapaapäivällä. Labor Day weekend tarkottaa monelle perheelle muutaman päivän lomanviettoa jossain muualla, ja meki lähettiin lauantaina tämmöselle mökin tapaselle kahen tuttavaperheen kans. Eka päivä chillailtiin vaan järvellä, jota ympäröi korkeet vuoret ja vesi oli supersinistä ja äää (ja suomalaita järvimaisemaa sanotaan nätiksi...) ja illalla mökillä istuttiin nuotion ääres, pelattiin lautapelejä ja katottiin Pitch Perfect (hihii se oli hyvä!)

  Eilen mentiin heti aamusta taas järvelle ja mun host-siskon ja tuttavaperheen poikien kans mentiin tuubeilemaan (:DDDDD okei ei mitää hajua kuinka suomennan "tubing"), eli siis veneen perässä roikuttiin tommosen ilmapatjan päällä ja yritettiin pitää kiinni ku mentiin lujaa ja pompittiin isoista aalloista. Oli kyllä tosi hauskaa, ja olis ollu vielä hauskempaa, jos ei olis tarvinnu pelätä, että kynnet katkee hehe... Muuten sitte otettiin aurinkoa, uitiin, pelattiin lentopalloa ja pelattiin korteilla. Illalla katottiin vielä pihalla "projektorista" joku Batman, oli aika tylsä. 

  Ja tänään vaan pakattiin ja lähdettiin kotiin. 

  Haha toi viimenen kuva mun pitää varmaan selittää. Täällä on kaks college-jalkapallojoukkuetta (football, ei soccer), joita kannatetaan kunnolla ja joiden fanituotteita kerätään talon joka nurkka täyteen. (Mäki oon saanu jo Cougar-hupparin ja Husky-paidan.) Mitä ny oon tilannetta seurannu niin fanit jakautuu suurin piirtein niin, että huskeja kannattaa 70% ja puumia 30%, ainaki niistä ihmisistä, mitä mä tiedän. Ja tällä mökkireissulla sattu olemaan kumpiaki faneja, ja tossa meidän perheen ovessa on husky ja viereisessä cougar. Ja ei kyllä viikonloppuna säästytty vitseiltä, varsinki ku huskeilla oli just kauden eka peli uudella stadionilla ja ne ilmeisesti voitti aika reilusti. 

  Muutenki kuuluu hyvää, koulu alkaa ylihuomenna, opettajat äänesti menevänsä lakkoon, mutta nyt ne kai sai sovittua asiat jotenki ja peru lakon. Mä vahingos pääsinki lentopallojoukkueeseen, try outeis oli ties kuinka monta kymmentä halukasta ja mä en oikeesti osaa pelata, mutta C teamia (eli huonointa kolmesta) mä tässä nyt edustan. Harkkakalenteri näyttää aika täydeltä, kaks tuntia kaikkina muina päivinä paitsi sunnuntaisin marraskuuhun asti, mutta enköhän mä pärjää. Nyt moi!