Kuulumisia, lisää Rotareista ja muusta, ja vielä vähä lisää tekstiä

  ...Mun otsikot on aina niin omaperäisiä! Ei mutta tulin nyt kertomaan, missä tällä hetkellä mennään tän vaihtoasian kanssa, koska ei oo tullu hetkeen tänne mitää kirjoteltua. Lentoliput on, vakuutukset on maksettu, ja eka isäntäperhe on lähettäny sähköpostia! Perheeseen kuuluu äiti, isä, kaks tyttöä ja kissa. Toinen tytöistä on 16-v, mutta se lähtee Kroatiaan vaihtoon, niin en sen kans saa viettää aikaa, ku vaan elokuussa. Toinen tyttö on 12-v, ja siitä tuleeki mulle sit ihan kunnon pikkusisko, hihii vähä vaihtelua näihin pikkuveljiin! Toisista perheistä en oo kuullu mitää, mutta eiköhän ne kaks muutaki isäntäperhettä sen vuoden aikana selviä. Ku Rotareillahan on tää käytäntö, että nuoret on vuoden aikana noin kolmessa eri perheessä, ilmeisesti sen takia, että ei kiinny liikaa siihen yhteen perheeseen, ja jos vaikka ei tuukkaa niin hyvin toimeen sen perheen kans, ei tarvi viettää sitä koko aikaa niitten kans.
  Rotareista sen verran, että ne ei oo mikää kaupallinen vaihtojärjestö. Rotary on tämmönen maailmanlaajuinen hyväntekeväisyysjärjestö, jonka yhtenä tehtävänä on toimittaa tätä nuorisovaihtoa. Koko maailma on jaettu maantieteellisesti piireihin, tää piiri, mihin täällä Suomessa kuulun on 1380, ja piiri, johon meen, on 5020. Tuo 5020 on yks maailman laajimmista piireistä, ja se kattaa Washingtonin osavaltion länsiosat ja Kanadasta tuota Vancouverin seutua. Näissä piireissä on vielä sitten klubeja, suunnilleen 1 per paikkakunta, vaikka isommilla paikkakunnilla taitaaki olla useampia. Vaihdot tapahtuu tän klubin kautta, ja se on ihan kirjaimellisesti vaihto, eli kun mä lähden Jurvan klubin edustajana maailmalle, niin mun tilalle tulee tänne vuodeksi tyttö USA:sta.
  Port Orchadin Rotary-klubi tekee kuulemma paljo matkoja maarajojen yli, eli tuun ton vaihtovuoden aikana viettämään aikaa myös Kanadan puolella. Sen lisäksi toi piiri 5020 järjestää matkan Kaliforniaan, sisältäen mm. neljän päivän Disneyland-liput ja kunnon turistikierrokset Los Angelesissa. Oon niin innoissani tosta matkasta, vaikka olihan sillä nyt hintaaki, mutta Los Angeles ja Kalifornia nyt on vaan ihan unelma! Vaikka mulla ei ihan oikeesti ollu mitään väliä, mihin päin Yhdysvaltoja meen, olis se silti ollu ykkösvaihtoehto toi Kalifornian osavaltio. Oon kuitenki supertyytyväinen Washingtoniinki, olisin ollu iloinen, vaikka olisin viettäny koko vaihtovuoden jossain Alaskassa jääkarhujen seurana.
  Eli pääsen syksyllä Los Angelesiin, pitkin vuotta Kanadaan, ja noin yhdeksitoista kuukaudeksi Seattlen viereen. Noi kaikki matkat on tietty vaan plussaa vaihtovuoteen. Jossain koulutuksessa sanottiin, että olis ihan hyvä, jos vain pysyis sielä kohteessaan, mutta en mä nyt turhan usein Euroopan ulkopuolella oo käyny (öö 0 kertaa), joten on se mun mielestä kiva sitte tutustua vähä muuhunki Pohjois-Amerikkaan, vaikka pitäähän sitä olla tyytyväinen siihen kaupunkiin, mihin sijoitetaan, eikä haaveilla Route 66:sta tai Coast To Coast -matkasta. Monen haave on varmasti New York, ja arvatkaa mitä; mä pääsen sinnekki! Kaikki Suomesta USA:n tai Kanadaan lähtevät viettää ennen varsinaisia vaihtopaikkojaan muutaman päivän New Yorkissa, käydään läpi kaikki Empire State Buildingit ja Vapaudenpatsaat, mennään Broadwaylle musikaaliin ja maailman kuuluisimpaan Näsinneulan tapaseen pyörivään ravintolaan. En mä teistä tiedä, mutta mun mielestä kuulostaa aika übermahtavalta!

  Mitähän vielä...? Niin joo! Mulla oli viisumihaastattelu viime viikon maanantaina Helsingissä. Se meni ihan hyvin se haastattelu, muttah... Se haastattelu pidettiin Yhdysvaltain konsulaatissa ja paikalla oli paljo muitaki USA:han meneviä Rotary-vaihtareita. Siihen rakennukseen mentiin yksitellen sisään painamalla summeria ja kertomalla nimensä. Sitte ku pääsi sisälle, mentiin tietylle hissille ja noustiin vitoskerrokseen. Ku menin hissiin, rupes heti vähä jännittään, koska se hissi oli sellanen ihan mini, johon mahtu vaan yks henkilö, ja näytti tosi vanhalta. Menin kuitenki vitoskerrokseen asti, mutta se ovi ei aukeutunu. Yritin olla rauhallinen ja odottelin hetken, ja sitte päätin soittaa sen hätäpuhelun. Mutta ei se mua mihinkää yhdistäny, piipitteli vain, ja sitte yritin koputella siihen oveen, jos joku ulkopuolella tajuais, että oon jumissa sielä. Hetken päästä joku avas sen oven ulkopuolelta ja oli tulos hissiin ja mä pääsin pois ja sillon mä tajusin sen. Se hissin ovi olis ihan ite pitäny työntää auki. Vissiin vähä blondi taas matkas... (Nyt joku paikalla ollu facepalmaa mulle ja lupaa itelleen, että ei kyllä tollasen maalaisjuntin kans vietä New Yorkissa aikaa.) Kävelin sitte siihen portaille istumaan ja odottamaan, että pääsee sisään, enkä sanonu kellekkää mitää. En mä tiedä, kyllä ne varmaan ne muut portailla odottelijat tajus, että mä sielä muutaman minuutin seisoskelin alle neliömetrin kokoses hissis ihan huvin vuoksi, mutta ei nekää mulle mitää puhunu. Huh, vähä hävetti! Jos olis ollu joku kaveri mukana, olisin varmaan nauranu, mutta en mä niistä ketää tuntenu, enkä sitte kehdannu yksin ruveta hihittelemään. Kaiken lisäksi, ku istuttiin siinä portailla, tais tulla joku "puhelu" kaiuttimista, jossa jotku naiset keskusteli, että tehtiin vissiin virheellinen hälytys hississä. Hups...
  No jos se riittäis hissisekoilusta. Venyy vähä pitkäksi tää teksti... Ite haastattelu ei oikein ollu mikää haastattelu. Siinä portailla luovutettiin passit ja mentiin yksitellen turvatarkastuksiin. Sitten odottelemaan huoneeseen, puhumaan lasiseinän läpi ekalle naiselle, jolle luovutettiin kaikki paperit, sitte odottelua, sitte toiselle naiselle antamaan sormenjäljet, odottelua, ja vielä kolmannen naisen juttusille. Ne kaks viimestä naista oli amerikkalaisia, piti oikein puhua engelskaa niille. Mutta sitte se oliki ohi, meni alle puoli tuntia tohon koko hommaan.

  Tässä viime viikolla saapui postista myös paketti, mun bleiseri! Ympäri maailman kaikilla Rotary-vaihtareilla on tälläset bleiserit, jotka päällä sitten edustetaan Rotareita ja omaa maata. Esim. lentokentillä saa kuulemma aina kunnon kohtelua, jos on bleiseri päällä, koska Rotarit ihan oikeesti on maailmanlaajuisesti arvostettu järjestö ja tiedetään, ettei niitten nuorisovaihtaritkaa mitää kriminaaleja oo. Joissain maissa voi ilmeisesti käydä ostamassa sen bleiserin vaikka H&M:stä, mutta Suomessa ne tehdään kunnon tilaustyönä yhdessä tietyssä liikkeessä, ja niistä maksetaan vajaa parisataa euroa. Nää bleiserit kerätään vuoden aikana täyteen pinssejä, joita muut vaihtarit on tehny tai hommannu, ja vuoden lopussa näytetään kaikki joiltain sinisiltä joulukuusilta täynnä eri maiden pinssejä. Ihan kivoja kuvia bleisereistä löytää vaikka vaan ihan kirjottamalla Googlen kuvahakuun "Rotary blazer".
  Mä ostin Lahden koulutuksesta 30 pinssiä. Se ei oikein riitä, yleensä vaihtareilla on monta sataa pinssiä. Joten pitäis vissiin pikkuhiljaa niitäki ruveta väsäämään tai teetättää jossain. Samoin käyntikortit, en oikein tiedä, mitä niitten kans tekee. Ei niistä oikein paljo oo missää puhuttu, ja muutki tuntuu olevan vähä epätietoisia niitten suhteen. Pitäis varmaan soittaa ja kysyä joltain, ettei sitte lähtöä edeltävänä päivänä tuu ilmotusta, että tarttet muuten viissataa käyntikorttia.

  Oliskohan siinä tarpeeksi asiaa yhdelle kerralle? Tais tulla oikein kilometripostaus, eikä pahemmin kuviakaa oo, ei iskä saanu edes tosta jeemullaonbleiseri!!!1-kuvasta hyvälaatuista. Mutta klikkailkaa "read", laittakaa kommenttia, liittykää lukijaksi, ja tehkää kaikkea muutaki, see ya!