summer trip pics

  Saatiin kaikki kaikilla kameroilla otetut kuvat tikulle, ja niitä oli yhteensä semmoset vajaa 3000, että yritin siitä ny karsia mahdollisimman pieneen ja vaan heittää tähän muutaman. En mä oo ihan varma onko noi ny kaikki ihan kronologises järjestykses ja näköjään aika pitkälti on vaan kaikkia ryhmäkuvia, mutta antaa olla. Meidän reissu oli siis ihan mahtava, kaks viikkoa parhaas seuras ikinä, vaikka musta ei kyllä telttailun ystäväksi oo. Joka tapauksessa en olis voinu toivoa parempaa melkein-lopetusta tälle mun vuodelle. Mulla tulee ikävä näitä ihmisiä, oikeesti. 

  Ei ton matkan aikana turhan paljo nukuttua tullu, ja säätkää ei ihan aina suosinu, mutta paljon kivaa me silti tehtiin vesihiihdosta köysiratoihin ja koskenlaskusta huvipuistoihin. Paljon ikimuistoisia kokemuksia ihanien ihmisten kans, ja 39020567 uutta inside-läppää. The pineapple night ja the laundry room night ja the last night with no sleep ja jokanen muuki ilta ja yö. Ja aamut ku olin aina eka hereillä ja päivät ku vaan hengailtiin ja pelattiin korttia tai jalkapalloa tai lentopalloa. Ja ne ihanat ihmiset ja ihmissuhteet ja ihmissuhteiden yritykset. Koko reissu. Wää♥

Summer Trip Snapchat Collage

Viimenen päivä yhdes ja muut nukkuu niin tein ny tän ku oon reissun aikana tallentanu melki kaikki snapchattini niin julkasen osan. Suurin osa on samojen ihmisten kans, mutta se nyt vaan menee niin että ollaan ajettu aika paljo paikasta toiseen ja Lucas ja minä ollaan aina ainoot hereillä ja muuten sitte vietän paljo aikaa Martan ja Laian kans. Mutta on noi kaikki muutki ihmiset ihania ja tuun itkeen niin paljo ku huomenaamulla sanotaan heipat!

Shrek täs moi

Me ollaan nyt täälä meidän kaksviikkosella Rotaryn Summer Tripillä ja kaks päivää takana. Harmiks olin kipeenä jo ennen ku lähdettiin... Lähdettiin sunnuntaina aamusta ja ajettiin muutama tunti ja saavuttiin meidän leiripaikkaan ja iltapäivän ohjelmana oli semmonen köysirata / kiipeilyhommeli / joku tämmönen ja se oli kyllä ihan hauska, vaikka vähä pelotti ku oli sateista ja liukasta, ennen ku tajus että niihin valjaisiin voi oikeesti luottaa. Illalla nuotion ääres pelattiin kaikkia pelejä ja sit mentiin nukkumaan. Mutta eihän meillä mitää hotellimajoitusta ollu vaan jossain kodan tyyppises nukuttiin ja mun tyyny oli supermärkä ja loputki tavarat kastu yön aikana ku ollaan Washingtonis ja täälä sataa aina. Ja oli tooosi kylmä ja mä sain nukuttua van viitisen tuntia ennen ku heräsin ihan jääs ja nälkäsenä. Ajettiin Leavenworthin kautta vuorten yli ja tällä puolella piti olla aina aurinkoista mutta ehei, ku saavuttiin leirintäalueelle niin rupes sataan ja jossain vaihees meidän teltta kastu sisältäki, niin että tänä yönä sielä kylmäs ja märäs tuli nukuttua kolme tuntia. Ja suihkuunkaa en oo päässy ja kaks kynttäki lohkassu ja tästä kaikesta piti vielä maksaa... Kyllä oppii arvostamaan lämmintä sänkyä ja kunnon ruokaa ja suihkua.

No mutta ennen tätä reissua vietin nuhasta huolimatta mahdollisimman paljo aikaa kavereiden kans ja on pitäny hyvästellä muutama amerikkalainen kaveri ku ne on lähteny kesäksi toiselle puolelle maata ja suurin osa meidän koulun vaihtareista lähtee viimeistään tän mun reissun aikana niin niilekki on pitäny sanoa heipat. Viimenen koulupäiväki oli ja meni ja monet ihmiset ja koulun ylipäätään näin varmaan viimestä kertaa ikinä sillon. Vaihtovuoden yks ehdottomasti huonoimmista puolista on se hyvästien jättäminen. Se on ihan kauheeta. Mutta toisaalta onhan se joku sanontaki, kuinka saa olla onnekas jos on ihmisiä, joille on hankala sanoa heippa.

En mä nyt oikein tiedä mikä tämä teksti oli, kunhan yritän tappaa aikaa ku muut nukkuu ja aamupala valmistuu. Laitan nyt vaikka pari vikmesintä IG-kuvaa tekstiä piristämään, jos ei joku mua sielä nimimerkillä @jonnalk seuraa.

valmistuneet c/14

  Vaikka huomenna onki vasta viimenen koulupäivä ja oon menny kouluun koko viikon ja mulla on lukiota vielä edessä kaks vuotta ja täälläki koulussa oon Junior, sain kokea amerikkalaisesta high schoolista valmistautumisen noin 600 muun kanssa tiistaina. Ja se kokemushan oli ihan mahtava. Aluks käveltiin sisään ja oli puheita ja orkesteri soitti ja sit jokasen nimi lueteltiin erikseen ja haettiin rehtorilta todistus ja lopuksi kaikki siirsi ton hatusta roikkuvan jutun oikeelta vasemmalle ja hatut nakattiin ilmaan. Ja sitte otettiin tietysti miljoona kuvaa jokasen kans, mutta koska ketään ei varmaan kauheesti kiinnosta nähdä tuntemattomia naamoja sivutolkulla, niin tein ny vaan muutaman kollaasin parista kuvasta.

   Voisin tähän jatkaa, kuinka mahtava kokemus toi oli, tai lisätä kuvia seuraavan päivän Seattlen reissulta, tai kertoa kuinka oon niin itkeny tänään ku on pitäny sanoa heippoja, ku jotku lähtee  huomenna aamuvarhain Minnesotaan tai Alaskaan tai Norjaan, mutta toisaalta en oo erityisen paljo täs viime aikoina saanu unta, eikä herätykseen oo taas niin montaa tuntia, että jos vaan sanon hyvät yöt kaikille ja lupaan tulla mahdollisimman pian kertomaan kaikesta lisää.