Oltiin Kanadan Whistlerissä viettämässä District Conference viikonloppuna. Whistler oli aivan upea kylä, joka periaattees rakennettiin sitä varte, ku sielä vietettiin Vancouverin Olympialaiset 2010. Sää oli vaihteleva, ekana päivänä tarkeni shortseilla, mutta seuraavana oliki jo tuulitakkikeli. Lumet oli jo suurimmaksi osaksi sulanu, mutta silti ihmisiä sielä vielä lasketteli niitä rinteitä. Oli taas niin ihana viikonloppu noiden rakkaiden vaihtarikavereiden kans, ja sunnuntaiaamu oli rankka ku piti osalle sanoa lopulliset hyvästit. Ohjelma meillä ei ollu niin hauska, ku muilla tapaamisilla, koska tällä kertaa me ei oltu pääasiassa, vaan se, että aikuset sai keskustella Rotarysta entisen Rotary Internationalin presidentin johdolla ja päättää piirin asioista, mutta ei se mitää, osattiin me silti pitää hauskaa.
Day 1
Ite ajelin tuonne torstaina päivän etuajassa host-perheen ja niitten joittenki kavereiden kans, koska mun host-isä ja se sen kaveri on rotareita, niin neki osallistu tohon konferenssiin. Ajomatka oli varmaan kuutisen tuntia, mutta onneks oon jo vähä tottunu pitempiin matkoihin hehe... Perille ku päästiin ja majoituttiin, niin kierreltiin sit vaan iltapäivä tota Whistlerin kylää ja meidän supermahtavaa ja -isoa hotellia. Samassa hotellissa sattu olla samaan aikaan D5050-konferenssi, joten tapasin kolme niiden vaihtareista. Illalla katottiin host-äidin kans hauskoja YouTube-videoita ja mentiin aika aikasin nukkumaan.
Day 2
Perjantaina aamupalan jälkeen rupesin kiertelemään hotellia, josko muita vaihtareita rupeis pikkuhiljaa tulemaan, ja sit yhtäkkiä näin Martan ja Yoshin ja juoksin kiljuen halaamaan Martaa. Vähitellen ne muutki tuli, suurin osa aika reippaasti myöhäs, ja päästiin alottaan meidän esittäytymisohjelmajutun harjottelu. Ku se ohjelma oli ohi, vaihdettiin bleiserit vähä rennoimpiin vaatteisiin ja käveltiin sinne kylään tosi hyvälle illalliselle ja sit vielä mentiin kaikki vähä omaa tahtia allasalueelle, ja lopulta oltiin melkein koko porukka sielä ja nähtiin sen toisenki piirin vaihtareita. Mutta meidän piti mennä nukkumaan jo kymmeneltä.
Day 3
Aamupäivästä tehtiin vapaaehtoistyötä (ei kyllä mitää hajua kuka meidät sinne oli muka vapaaehtoisiksi ilmottanu) ja siivottiin nelisenkymmentä venettä. Oli kylmää ja märkää, mutta kyllä se oli kiva, ku huomas, että meistä oli niille tyypeille oikeesti suuri apu. Sen jälkeen mentiin Martan ja poikien kans pelailemaan tennistä ja ku oltiin Gaben kans voitettu kymmenen peliä peräkkäin, päätettiin, että on aika valmistautua päivälliselle. Tää päivällinen oli oikein juhlava ja me mentiin 1 vaihto-oppilas per pöytä, että saatiin tutustua uusiin ihmisiin. Bill, joka on täältä Port Orchardista mun klubista ja aina tekemäs mun kans kaikkea, oli koko viikonlopun juontajana, joten se suhteittensa kautta ohjas mut istumaan niitten oikein tärkeitten ihmisten pöytään, mutta oli se loppujenlopuksi aika rentoa. Päivällinen kesti myöhälle, ja sen jälkeen olis pitäny mennä nukkumaan, mutta hei se oli meidän viimenen ilta yhdessä...
Day 4
Kaikkien piti olla pois hotellilta puoli yhteentoista mennessä, joten me herättiin aikasin aamulla parin tunnin yöunien jälkeen, että saatais viettää vielä mahdollisimman paljo aikaa yhdessä. Kirjoteltiin toistemme lippuihin (niin tai no joku fiksu tietysti unohti lippunsa, joten keräili niitä juttuja sitte paperille, ja yritti kotia päästyään kopoida ne kaikkien käsialalla siihen lippuun) ja itkettiin. En kyllä oikeesti tiedä, montako vuotta siitä on, ku oon itkeny kunnolla, mutta oli se ny ihan kamalaa sanoa osalle ikuiset heipat. Wäää. Viimesellä hissimatkalla satuttiin vielä samaan hissiin sen ex-presidentin ja sen vaimon kans, niin pitihän sitä ny itkuisten kasvojen kans ottaa oikein onnistunu selfie, ennen ku alko kotimatka.
Osan näistä ihmisistä oon tavannu tätä ennen kolme kertaa. Osan kaks. Me ollaan 29 oppilasta, joista 2 on lähteny kotiin ja kaks ei päässy paikalle, 22 eri maasta ja tavattiin ekan kerran syyskuus. Sillon ei vielä tajunnu mitä ne aikuset tarkotti meidän vaihtareiden siteellä, koska enhän mä edes tuntenu noita ihmisiä. Nyt mä tiedän sen siteen. Nyt mä tunnen nää ihmiset. Me kaikki tunnetaan niin suurta rakkautta toisiamme ja tätä meidän porukkaa kohtaan, että ei sitä voi ees tajuta ennen ku sen ite kokee. Mä oon äärettömän kiitollinen siitä, että sain tavata joka ikisen näistä vaihtareista ja ylpeä siitä, mitä ne on ja mitä meistä on tullu. Osa noista ihmisistä on tärkeämpiä, ku toiset, mutta ihan varmasti en tuu ikinä ketää niistä unohtamaan. Onneks suurin osa niistä parhaista tulee vielä kesäkuus parin viikon Summer Tripille!
PS. Viime perjantaina koulus oli pommiuhka ja koko koulu evakuoitiin kesken päivän. Eilen joku yiritti koululla itsemurhaa. Tänään joku heilu naapurustos aseen kans, niin meidät lukittiin luokkiin ja laitettiin pulpetin alle. 'Murica...